10.08.2015


Tänään on ollut ihan hyvä päivä, aamusta oli tosiaan A-klinikka. Tuli jotenkin taas puolet rennompi olo eikä silleen enään ahdista tai paina mielessä mikään. Kyllä mä uskon, että tulen vielä onnistumaan tässä :) Sitten voin olla ylpeä itsestäni vuoden päästä :) 

Sen juttelun jälkeen kävelin iskän luokse, join siellä kahvit ja sitten lähdettiin käymään kaupassa ja sieltä sitten kotiin. Kotona tuli sitten syötyä ja juotu kahvit. Vähän ajan päästä siitä lähdimme minä, hugo ja siskoni lenkille. Sellanen tunnin lenkki tuli heitettyä. Oli kyllä pitkästä aikaan kiva lähteä siskon kanssa lenkille. Juttua riitti ja kivaa oli. Mukava oli sitten palata lenkiltä kotiin. 

Tänään oon kovasti just miettinyt sitä , että kyllä minä vielä näytän kaikille , että minä pystyn siihen. En tule hävijänä takaisin, vaan pikemminkin voittajana. Kyllä musta vielä taistelu tahtoa ja voimaa riittää. En ole enään se retkahtelija joka vaan lupaa niitä tyhjiä lupauksia, vaan myöskin toteutan ne. Se vanha minä on jäännyt taakseen ja uusi minä tulee tilalle joka ei juo, ei sekoile vaan nauttii elämästään onnellisena ilman viinaa ja osaa olla pienistäkin hetkistäkin onnellinen. 

Tuo koirani on minulle niin uskottamattoman rakas, niin tärkeä minun elämässäni. Sellainen oma tukipilani, jolle ei löydy vertoja. Aina lenkiltä tullessaan, olo on niin onnellinen kun, tajuaa ,että vierelläsi on niin arvokas aarre , että sitä ei passaa hukata. Aina voit ottaa viereesi ja silittää, jos itket viereesi se kömpiää ja lohduttaa, jos olosi turvattomaksi tunnet, tiedät ettei sinulla hätää ole, koska oma pikku hauvasi pitää siitä huolen :)

 Se ois mentävä iltapuuhille, pesee meikit ja hampaat. Aamulla taas herättävä aikaisin, aamu lenkille. Huomeen on ihan normi päivä, mitään menoja ei ole ainakaan. Pyykkitupa kyllä pitäis käydä varaamassa. Mutta joo, hyviä öitä kaikille! :)

 

09.08.2015

Eilen taisi tulla kolme viikkoa täyteen lupauksesta. Ei ole paljon mieli tehnyt juoda. Oon keskittynyt enemmän muihin juttuihin. Oikeastaa tämä on ollut sinällä helppoa, kun ei ole käynnyt missään sellaisissa paikoissa missä juodaan. Mitä nyt kaverit puhunu juomisistaan, mut eipä tuo ole sillain häirinnyt. Oon enemmänkin ajatellut, että saisin elämäni tasapainoon. Kyllä uskokin ,että sen saan vielä. Kyllä musta sen verran puhtia ja taistelu tahtoa riittää. En luovuta enkä myöskään hävijä. 

Viime viikko meni ihan kohtalaisesti, tällä viikolla olen saannut tapella oikein urakalla. Ties kuinka monta kertaa olen joutunut väittelemään joidenkin kanssa, että selvänä pysyn. Eihän tätä kukaan vielä usko, mutta uskon ,että tulevat vielä sen huomaan ajan kanssa. Viimeistään silloin kun, olen ollut selvinpäin vuoden verran. Ja vaikka eivät olisi onnellisia minun puolesta, niin kyllä minä olen itseni puolesta onnellinen. 

Urheilu suoristuksia ei ole ollut paljoa, paitsi koiran kanssa lenkkeilyä. Tarkoitus olisi aloittaa mieheni kanssa jutan dieetti jossakin vaiheessa. Herkkuja on tullut silloin tällöin syötyä mutta, ei ihan kamalasti kuitenkaan. 

Masennusta ei ole ollut, vaikka nuo ainaiset riidat väsyttää. Olen aina päässyt eroon masennus kohtauksista, lenkkeilemällä koirani kanssa. Jotenkin aina kun,lenkille lähtee niin se mielikin on sitten ihan toisenlainen. Mieltä piristää kivasti kun, tapaa lenkin varrella muita koiran omistajia ja yleensä tulee juteltua jotain. Olen minä kyllä sen verran ujokin ,että vaikea aloittaa juttelua. 

Huomenna taas pitäisi mennä a-klinikalle juttelee. Ennen a-klinikkaa, täytyis käydä koiran kanssa lenkillä. Aattelin, että heittäisin jonkinlaisen lenkin jo heti aamusta niin olisi sitten rennompi olo siellä juttelussa eikä semmone jönnittynyt olo. 

Tänään tämä päivä meni ihan hyvin, tuli taas siivottua urakalla ja kokattua ruokaa, lenkkeiltyy koiran kanssa, käytiin moikkaamassa meidän tyttöä. Oli taas ihana nähdä sitä, kahden viikon jälkeen. Aina vaan tulee parempi ja iloinen mieli kun, tapaan omaan lastani. 

En ole puhunut tai kertonut, että meillä on myös tyttö joka otettiin huostaan kaksi vuotta sitten. Ajattelin ekaksi ,että  en puhuisi siitä täällä. Tai laittaisi mitään kuvia. Koska ajattelin siinä omaa tyttöäni. Toisaalta tulin lenkillä toiseen ajatukseen, että voisin ihan hyvin puhua täällä omasta lapsestani ja omasta tilanteestani. 

Eli käymme säännöllisesti tapaamassa lastenkodilla ainakin hetkellisesti. Ja haaveena olisi kotilomat. Tämä vuoden jutun tarkoitus olisi edistää minua pääsemään elämässä eteenpäin ja tarkoitus olisi jatkaa sitä raittiutta eteenpän siitä. 

Välillä on kyllä harmittanut se , että aina kun, yritän päästä elämässä eteenpäin niin kukaan ei usko minua ja aina vaan saat tapella joka ikisestä asiasta ja selitellä joka asiaa kaikille. "Miksi haluat olla selvinpäin?" "Miten muka olet päässyt masennuksesta eroon?" "Sullahan on kaikki asiat huonosti", "et sä pysty olemaan juomatta".Toki otan nuo haasteena vastaan, mutta kyllä myönnän sen , että olisihan se ihanaa jos joskus kehuisi vaikka minua ja sanoisi edes joskus " Hei, hienoa ,että menee hyvin."  "Onpa kiva kuulla , että olet tehnyt oikean ratkaisun. "  KYLLÄ, nämä kommentit piristäisivät kivasti mieltäni. Eikä aina olisi se negatiivinen sävy joka sanassa.  


Mutta, salaa toivon mielessäni , että sitten kun, minä olen ollut vuoden selvinpäin. Niin todella toivon , että minut huomataan ja minut otettaisiin vakavasti eikä vaan sitä , että ei toi pysty mihkään. Koska minulle se on todella tärkeä asia. Että olen tehnyt itseni eteen, todella paljon töitä. 

Mutta joo, tänään en jaksa enempää kirjoittaa. Täytyy tästä lähteä tekemään iltapuuhat ja nukkumaan, öitä kaikille.

01.08.2015



Tänä aamuna nousin jotenkin ihmeellisen kiukkuisen oloisena.Kamalasti ei ole kyllä juoksuttanutkaan ettei siitä voi johtua. Välillä sitä vaan miettii kaikkea mennyttä ja se pistää harmittaa ihan liikaa. Tuntuu vaikka kuinka yrittäisi miettiä jotain muuta, mut ei pysty. Kaikki ikävät jutut juolahtaa mieleen. Sitten olenkin koko päivän ihan kamalan kiukkuinen ja masentunut. Päätin iltalenkin aikana että, nyt saa riittää tämä saakelin masentelu, emmä siitä koskaan yli pääse jos aina mietin kaikkea aivan liikaa. Kaikkia mun omia virheitä, niitä sekoiluja humalassa. Pitäisi vaan miettiä, että se on mennyttä ja tulevaisuutta voin muuttaa. 

Kaksi viikkoa mennyt vedosta eikä  mieli ole tehnyt hävitä. Eihän se kaksi viikkoa ole vielä mitään, sit kyllä olen jo iloinen kun, kolme kuukautta takanapäin. Koko ajan tuntuu päivä päivältä vaan että, haluan tosissani muuttua ja olla ilman alkoholia. Mikään ei enään saa minua juomaan. Vaikka välillä tuntuisikin kuinka pahalta ja kuinka vaikealta, en silti sorru häviämään. Mielummin käytän aikani hugoon ja sen kanssa lenkkeilyyn. 

Kuntoilu jutut on nyt jäännyt jotenkin vähemmälle, lenkillä kylläkin olen käynnyt hugon kanssa. Sitä nyt et vaan oikein unohtaa, koska koiran tarpeet menevät edelle. Tuo kuntoilu juttu kylläkin on harmittanut pikkasen. Täytyisi nyt vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä niitä säännöllisesti. On vaan ollut koko viikon semmonen ihme väsymys. Tää viikko on menny kotitöitä tehden ja koiraa ulkoiluttaessa. 

Jos sitä huomeen ottaisi vaikka itteään niskasta kiinni ja päättäis alkaa kuntoilee. Aamu lenkin jälkeen alkaisi heti tekee niitä. Eikä käyttäis yhtää aikaa masenteluun. Sitä kyllä mä tänään ihmettelin tuossa päivällä että, ihme juttu vaikka olenkin tänään ollut hieman ärtyisä ja masentunut olo, niin ei silti tehnyt mieli ottaa. Joskus tuli tehtyä juuri se virhe että, otti aina alkoholia suruun ja sitten aamulla olikin vielä kurjempi olo ja tuli kaiken maailman muita ongelmia lisää, omien sekoilujen ansiosta. Viikot sitte meni morkatessa niitä mokia. Noh, jos sitä ois nyt vähän fiksumpi ja pysyis ilman aukasematta sitä korkkia, niin säästyn niin paljon kaikelta. 

Mutta joo, tänään en enempää jaksa kirjoittaa. Alan tässä valmistua iltapuuhiin ja nukkumaan.